Oudot aakkoset – B, C, F, G, Q, W, X, Z

Aloitimme vierasperäisiin kirjaimiin tutustumisen muutamalla lämmittelyleikillä. Hulla Bulla -leikissä valitsimme ensin kaksi Hulla Bullaa, joista toinen sai pienen pehmeän pallon ja toinen ison jumppapallon. Hulla Bullan tehtävänä oli palloa vierittämällä osua muihin leikkijöihin. Muut taas yrittivät parhaansa mukaan väistellä palloja. Kahden pallon käyttö toi haastetta havainnoitiin ja lisää säpinää peliin.

image

Hulla Bullasta jatkoimme kirjan pariin… Aino Havukaisen ja Sami Toivosen riemastuttavassa Tatun ja Patun Oudot aakkoset -kirjassa käydään läpi kaikki kirjaimet huumorin ja Tatun ja Patun hieman outojen silmälasien läpi. Kirjassa esitellään myös Outolan oma kirjain. Luimme tällä kertaa kirjasta vain kohdat, joissa käsiteltiin vierasperäisiä kirjaimia.

Aino Havukainen Ð Sami Toivonen Tatun ja Patun oudot aakkoset JŠrisyttŠviŠ paljastuksia Outolan poikien vauhdikkaan elŠmŠn varrelta! Tatu ja Patu lšytŠvŠt ullakolta laatikon, joka pursuaa vanhoja valokuvia ja muistoja vuosien varrelta. Laatikko on todellinen runsaudensarvi: siellŠ on lomakuvia Barbadokselta, otos curling-kerhon discosta ja JŠrvenpŠŠn joulumarkkinoilta. Pojat ovat pŠŠtyneet myyntiluettelon mainoskuviin ja sanomalehden uutiskuvaan. Laatikon kŠtkšistŠ lšytyy myšs Patun pieleen mennyt poseeraus passikuva-automaatissa. Mukana on myšs aiemmista seikkailuista tuttuja tilanteita, kuten ryhmŠkuva pŠivŠkoti Esikosta tai dokumentaarinen kuvasarja siitŠ, mitŠ tapahtui, kun Tatu ja Patu olivat Veeran kanssa rantapiknikillŠ. Laatikon pohjimmaisena on kuva poikien synnyinpaikasta Outolasta. Mutta harmin paikka: kuva on pahasti kŠrsinytÉ Aino Havukaisen ja Sami Toivosen suursuosioon nousseiden kuvakirjojen menestystarina huipentui, kun Tatun ja Patun Suomi palkittiin Finlandia Juniorilla vuonna 2007. TekijŠpari on saanut myšs Rudolf Koivu -palkinnon 2001, Kaarina Helakisa -palkinnon 2006, ja Tatu ja Patu HelsingissŠ ylsi Finlandia Junior -ehdokkaaksi 2003. Maineikkaat Outolan pojat seikkailevat myšs kirjoissa Tatun ja Patun outo unikirja, Tatu ja Patu tyšn touhussa, Tatun ja Patun oudot kojeet, Tatu ja Patu pŠivŠkodissa sekŠ neljŠssŠ Veera-kirjassa. TekijŠt ovat julkaisseet myšs kaksi albumillista aikuisille suunnattua Himaset-sarjakuvaa. 32 sivua / 230 x 290 mm / NelivŠrinen kuvitus / L 84.2 978-951-1-23687-0 Julkaisuaika 10/2009

Tatun ja Patun innoittamina leikimme outoa tuolileikkiä, jossa teimme kaksi vastakkaista riviä tuoleista. Menimme tuoleille istumaan ja ope kuiskasi vuorotellen riveille, millaisella tuolilla he istuvat. Toinen tuolirivi toimi yleisönä ja yritti arvata, mitä tuolilla oli. Tässä erilaisia vaihtoehtoja:

  • tuoli on liukas
  • tuoli on kuuma
  • tuoli on kylmä
  • tuolilla on nasta
  • tuolilla on liimaa
  • tuoli on pompputuoli

Voit itse keksiä lisää, jos haluat!!

Seuraavaksi jatkoimme taas vierasperäisten kirjainten parissa, kun leikimme tuttua noppapeliä. Taskunopan eri sivuille oli kirjoitettu sanojen alkutavuja ja meidän piti keksiä niihin sopia sanoja. Alkutavut oli poimittu Oudot aakkoset -kirjassa esiintyneistä sanoista, mikä helpotti urakkaamme.

image

Bingo-tehtävässä oli tällä kertaa luvassa, yllätys, yllätys, vierasperäisillä kirjaimilla alkavia sanoja. Saimme pareittain tehtäväksemme etsiä luokasta ja käytävästä sanakortteja, joita vastaava kuva oli bingoruudukossa.

image

Kirjoitimme aina oikean sanan oikean kuvan kohdalle – kunnes koko ruudukko oli täynnä. Hienosti selvisimme aika vaikeistakin sanoista ja osasimme päätellä tai lukea, mihin mikäkin sana piti kirjoittaa.

imageimage

Nyt jäljellä oli enää kirjainmuotojen opettelu. Teimme harjoituksia ensin pareittain Molla ABC-pelillä ja sitten liitutaululle suureen kokoon. Lopuksi jokainen teki omaan vihkoonsa kirjainmuotoja. Ensin isommat kirjaimet jokaisesta ja sitten vielä yhden rivin vähän pienempänä…

image image

Nyt on meidän seikkailut kirjainten parissa ohi… Aakkoset ovat tulleet meille tutuiksi, joten tästä on mukava jatkaa kouluun!

Ennen vanhaan

Kalevalan päivää vietetään sunnuntaina 28.2., jolloin juhlistetaan kansalliseepostamme Kalevalaa ja sen runojen kerääjää Elias Lönnrotia. Kalevalan päivä on myös suomalaisen kulttuurin päivä, joten me eskarilaset olemmekin koko edellisen viikon ajan toimineet kansanperinne- ja Kalevala-teemojen parissa. Ennen vanhaan -jakson aikana tutustuimme mm. hieman siihen, millaista elämä oli Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Perinneleikit ja -laulut kuuluivat tietenkin myös viikon ohjelmaan. Kalevalan tarinoita kuulimme toiminnallisen tarinapajan myötä.

1.päivä: Aikamatka alkaa

”Souvetaanpas Sorolaan, yli pellon Porolaan.

Porolas on musta lehmä, valkea on vasikka.

Akka alla lypsämässä, ukko vieres’ kyykkimässä.

Minkä akka alta sai, ukko ryntty ryyppäs kaik'”

Aikamatkamme aluksi, johdatteluna aiheeseen, lauloimme ja leikimme yllä olevan Souvetaan Sorolaan laululeikin, jossa soudetaan pareittain perussykkeessä ja leikitään sanojen mukaan.

Seuraavaksi harjoittelimme hieman suomalaisia lasten kansanrunoja. Jokainen pääsi vuorollaan heittämään jättinoppaa ja arpomaan kuudesta runosta yhdessä lausuttavan. Runoja harjoittelimme kaikumenetelmällä, jossa ope luki runoa rivin kerrallaan ja lapset toistivat perässä. Runot oli valittu kahdesta suomalaisen lasten runouden kokoelmateoksesta Kaarina Helakisan Pikku Pegasoksesta ja Suomen lasten runotar -kirjasta. Tässä mukana olleet runot, joista yhden lapset saivat kotiläksynä opetella ulkoa:

”Kis kis kippurahäntä, huomenna mennään Lappeenranta. Mitä sinne tekemään? Kissanpoikia pesemään”.

”Menin Saksaan, sain saappaat, tulin Ruotsiin, sain rukkaset, tulin Suomeen sain sukat, pesin, parsin ja paikkasin, panin aidalle kuivumaan, varas vei.”

”Kepo, kepo ketunpoika. Jäpö, jäpö jänönpoika. Opo, opo oravanpoika. Hipo, hipo hirvenpoika. Näpö, näpö näädänpoika. Supo, supo sudenpoika. Sipo, sipo siilinpoika.”

”Pikku piimäenkeli, navetassa lenteli, härkäin kanssa tappeli, vasikoita nakkeli.”

”Apina, kapina kiipeli puuhun. Putosi sieltä poliisin suuhun, poliisi luuli makkaraksi ja puraisi palan pois.”

”Kissa istuu ikkunalla, neuloo pientä sukkaa. Elä itke, lapsi kulta, itkus menee hukkaan.”

pikkupegasos suomen-lasten-runotar

Siirryimme ajassa taaksepäin parisataa vuotta – Koiramäen aikaan. Mauri Kunnaksen Koiramäki -teoksista tutustuimme sen hahmoihin ja Koiramäen pihapiiriin. Isännät, emännät, piiat ja rengit olivat 1800-luvun maaseudulla tuttuja hahmoja, jotka seikkailevat myös Koiramäessä yhdessä Killen, Martan ja Ruoti-ukon kanssa. Keskustelimme 1800-luvun elämästä, jossa sähköä ja muovia ei vielä ollut. Saimme pohtia mm. sitä, mitkä leluistamme olisivat voineet olla olemassa myös 200 vuotta sitten.

WEB-kansi_Koiramaki_316px

Koiramäen innoittamina leikimme ja lauloimme Isäntä teki talon piirileikin, joka löytyy Liisa Laaksosen ja Maija Salon Lystiä leikkiä -kirjasta. Alussa piirin keskelle valitaan isäntä, joka laulun sanojen mukaan ottaa itselleen emännän. Emäntä taas valitsee itselleen lapsen jne.

image

Jatkoimme vielä Koiramäen talossa, jossa tehtiin myös paljon puhdetöitä. Sekä Koiramäki -kirjasta että Ylen elävästä arkistosta löytyy aiheeseen liittyvää materiaalia. Pikku Kakkosessa esitetty Koiramäki animaatiosarja kertoo mukavasti 1800-luvun maalaiselämästä nykypäivän lapsille. Löydät sarjan jaksoja täältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/06/10/koiramaki

Pohdimme yhdessä varsinkin langan valmistuksen vaiheita. Lampaanvillan karstaamista ja rukilla kehräämistä, jonka johdosta päätimme ryhtyä kehräämään silkkilankaa… Piirileikissä ensin käännytään ympäri oman nimen kohdalla ja lopuksi käännytään takasin ns. oikeinpäin yhtäaikaa.

Kehrätkäämme silkkilankaa, hienompaa kuin hiuskarva.

Liisasta vähän väärällistä, käärällistä, käännä itses ympäri.

Täss’ on vähän väärin tehty, takapuol’ on eteen kääntty.

Kaikista vähän väärällistä, käärällistä, käännä itses ympäri.

Tämän jälkeen jätimme Koiramäen taaksemme ja siirryimme ajassa hieman eteenpäin – 1900-luvun alkuun. Tämän ajan elämää kuvaa Priitu Rovaniemen markkinoilla -kirja, josta luimme Priitun perheestä.

Priitu.kansi

Kirjassa olevan mustavalkoisen valokuvan myötä tutkimme open tuomia vanhoja valokuvia ja perehdyimme hieman valokuvauksen historiaan. Tähän liittyen teimme lyijykynätyön Priitun perheen valokuvasta. Tavoitteena oli käyttää mahdollisimman paljon eri harmaan sävyjä. Tästä ideasta ja materiaalista kiitos openideat -blogille.

image image image

Lopuksi lapset saivat vielä toisen kotitehtävän, jossa jokaisen oli täytettävä oma sukupuu yhdessä vanhempien kanssa. Näin lapset pääsivät tutkimaan myös omaa historiaansa noin reilut sata vuotta taaksepäin.

image

2. päivä: Koulu ennen vanhaan

Aloitimme silloin ennen -teemamme toisen päivän kertaamalla edellisenä päivänä opittuja lasten runoja. Jokainen sai näin vielä lisäharjoitusta, vaikka kyseiset runot olivat olleet myös kotiläksynä. Lapset osasivat runot hienosti! Priitu Rovaniemen markkinoilla -kirjaa jatkoimme eteenpäin. Ope luki ja kertoi omin sanoin, mitä kirjan tekstissä ja kuvissa tapahtui. Priitun mukana pääsimme keskustelemaan mm. 1900-luvun alun koulusta, markkinoista, kahvin valmistuksesta, sirkuksesta ja elokuvista…

Lopuksi palasimme vielä kirjan kohtaan, jossa oli kuva Priitun koulusta ja luokasta. Ope oli lavastanut myös eskarilaisten luokkaan vanhan ajan koulun helmitaulun, karttakepin, opetustaulujen ja maapallon avulla. Roolileikin kautta lasten oli tarkoitus saada kuva entisajan koulun kovasta kurista, ulkoa opettelun tärkeydestä ja hieman erilaisesta opettajan roolista nykypäivään verrattuna.

image

Koulun leikkiminen aloitettiin perinteiseen tapaan virren veisuulla. Niinpä monille tuttu Ystävä sä lapsien kaikun open johdolla upeasti. Tässä kyseinen virsi Tommi Kaleniuksen esittämänä videon kera:

Virren veisuun jälkeen ope kuulusteli läksyn eli tiedossa oli runonlausuntaa. Oppilaat pääsivät vuorotellen luokan eteen lausumaan valitsemansa runon. Yllättäen ”Kis, kis kippurahäntä” oli ylivoimaisesti suosituin esitys… Todella rohkeasti ja varmasti kaikki oppilaat suoriutuivat läksystään ja luokan edessä esiintymisestään.

Puhtaustarkastus ja rangaistukset kuuluivat myös leikkimielisenä sisältönä kouluumme. Siispä ope tarkasti kaikkien sormet, kynnen alustat ja korvantaustat. Entisaikojen rangaistuksista lapset saivat kokeilla nurkassa seisomista. Ope myös uhkaili karttakepillä sormille näpäyttämistä, mikäli työrauha luokassa ei säilynyt. Entisaikojen koulua jatkettiin äidinkielen tunnilla, jonka aluksi ope luki Astrid Lindgrenin iki-ihanaa Eemeliä. Tällä kertaa saimme kuulla Eemeli ja keittokulho -tarinan.

eemeli ja keittokulho

Tarinan jälkeen keskustelimme entisaikojen leikeistä ja leluista, joilla myös Eemeli ja pikku Iida leikkivät. Eemelin ja Iidan tarinan myötä ope antoi meillä vanhan ajan koulu leikin viimeisen tehtävän, joka oli paperinukkejen leikkaaminen. Lapsilla oli mahdollisuus valita joko Eemeli tai Iida paperinukke.

image

3. ja 4. päivä: Työpajat

Seuran kahden päivän ajan toimimme yhdessä ykkösluokkalaisten kanssa kansanperinne- ja Kalevala-aiheisissa työpajoissa, joissa luvassa oli mm. Kalevalan tarinoita, Suomalaisia laulu- ja piirileikkejä ja vanhojen tavaroiden näyttely.

Kalevala

Kansalliseepokseemme tutustuimme Suomen lasten Kalevalan ja Koirien Kalevalan tekstien myötä kuunnellen, keskustellen, laulaen ja leikkien.

suomen_lasten_kalevala-4248609-frntl

  • Mikä on Kalevala?
  • Kuka on koonnut Kalevalan?
  • Ketkä ovat Kalevalan keskeiset henkilöt?
  • Otteita Kalevalan tekstistä

koirien kalevala

Tarinoimme ja kuuntelimme mm. Väinämöisen synnystä ja Hauen leukaluusta valmistetusta kanteleesta. Lauloimme ja soitimme kanteleella ”Kapo, kapo karhunpoika” -laulua. Keksimme yhdessä eri eläimien poikasia, joista jatkoimme monta säkeistöä. Tämän jälkeen aloitimme Sammon takomisen, johon tarvittiin Ilmarista. Jättiläiskuusen ja tuulenpuuskan avulla lennätimme Ilmarisen yhdessä Pohjolaan.

image

Tämän jälkeen etsimme Sampoon tarvittavat ainekset: joutsenen sulan kärki, ohran jyvän, uuden kesän untuvan, maho lehmän maitosen.

Ihmekone Sammon taontaa varten tarvittiin loimuava liekki, joka saatiin aikaan palkeilla… Teimme siis käsistämme palkeet pohkuimme liekkiin voimaa… Viimein saimme ihmekoneen aikaan suola-, jauho- ja rahamyllyn kera. Sitten kokeilimme miten Sampo toimii.

image

Kalevalassa tuli kiista Sammosta, sillä Väinämöinen ei tohtinut luopua ihmekoneesta. Hän päätti varastaa Sammon ja kiistelyn seurauksena Sampo särkyi ja vajosi mereen. Pohdimme vielä lopuksi tuleeko onni todella ihmekoneesta vai mistä saamme iloa ja sisältöä elämään?

image

Askartelimme myös vaka vanhan Väinämöisen naamat. Hattu maalattiin, kasvot piirrettiin ja partaan leikattiin suikaleita sanomalehdestä.

image image

Vanhojen tavaroiden näyttely

Vanhojen tavaroiden näyttelyssä lasten tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi oli koottu neljä erilaista kokonaisuutta. Ope esitteli museon näyttelyt aluksi lyhyesti, minkä jälkeen lähdimme suorittamaan pysäkkien tehtäviä pienryhmissä.

Aamukahvin ääressä

Pysäkillä lapset saivat ensin tutustua vanhoihin kahvipannuihin ja -myllyihin. Jokainen pääsi myös jauhamaan myllyllä kahvia. Viimeisenä tehtävänä oli piirtää pannu tai mylly hiilellä tai grafiikkakynällä mallin mukaan.

image image

Leluja

Lapsia kiinnostavat tietenkin vanhat lelut. Tällä pysäkillä lapset saivat ensin tutkia leluja ja halutessaan hieman leikkiä niillä. Sen jälkeen he valmistivat valitsemistaan leluista esittelykortit.

image image

Koulussa

Tähän näyttelyyn oli koottu tavaroita entisajan koulusta. Lapset tutkivat taas esineitä ja saivat kokeilla kirjoittaa oman nimensä vahan ajan kaunokirjoituksella – ei muuten ollut helppoa hommaa!

image

Eriskummallisia esineitä

Näytteillä oli hieman erikoisia vanhoja esineitä, joita lapset pääsivät kokeilemaan ja tutkimaan. Leikkimielisessä tietokilpailussa lapset pääsivät arvaamaan ja päättelemään, mitkä ihmeen kuusi esinettä ope oli näyttelyyn valinnut.

image

Suomalaiset laululeikit

Laululeikkeihin ja tanhuihin liittyy vahvasti kansallispuku, johon pääsimme myös tutustumaan lähemmin. Jokainen sai myös piirtää kansallispuvun mallin mukaan.

image

Tässä pajassa pääsimme kokeilemaan erilaisia suomalaisia perinneleikkejä. Pääosassa olivat laululeikit, joissa myös liikuimme piiri, rivi ja neliömuodossa. Ohjelmassa oli vanha kansantanssi ”Nuotan repiäinen”, kansanlaulu ”Aleksille taikinaa”, ”Pui, pau papinkello” ja ”Kehrätkäämme silkkilankaa”.

image image

Aleksille taikinaa, Aleksille taikinaa.

Aleksille taikinaa, Juliukselle voita.

Kyllä se Julius tulla saa, kyllä se Julius tulla saa,

kyllä se Julius tulla saa kun on niin nätti poika.

 

Piu, pau papinkello,

apulaisen aisakello,

Kivijärven kirkonkello,

lukkarin lesken lehmänkello,

Markkulan Heikin hevosenkello,

Vallesmannin vellikello,

Turun kirkon tornikello.

Leikeistä kokeilimme Suutarin sohimista, jossa ”ukko” (=merkkikartio) piti saada kaadettua selät vastakkain jalkovälissä seivästä sohien. Tätä leikkiä voi leikkiä myös niin, että toinen on sohija ja toinen varjelija.

image

Harjoittelimme myös pareittain ”Suolan punnitsemista” eli ”Jauhosäkin nostelua”, jossa ollaan parin kanssa selätysten käsikynkkää ja nostellaan vuorotellen toista ilmaan selän päälle.

image

5. päivä: Perinteisiä liikuntaleikkejä

Aikamatkamme kansanperinteen ja Kalevalan parissa päättyi liikuntasalissa perinteisiä liikuntaleikkejä leikkien. Mukana oli muutamia perinteisiä liikunnallisia leikkejä, joita hieman kehittelimme ja tuunasimme uuteen kuosiin.

Hippaleikki

Ennen vanhaan pihoilla leikittiin paljon hippaa. Lämmittelimme nykyäänkin suositulla hippaleikin versiossa, jossa hipaksi valittu otti muita leikkijöitä kiinni. Kiinnijääneen piti mennä kyykkyyn odottamaan. Pelastaa saattoi koskettamalla olkapäähän ja sanomalla kyykyssä olevan lapsen nimi.

image

Juokse, juokse hiiri

”Juokse, juokse hiiri, ettei kissa miiri, sua saavuttaisi, sua saavuttaisi…”

Tätä leikkiä leikimme piirissä, jossa vieritimme palloa (=hiiri) ja yksi leikkijä oli keskellä kissana. Mikäli kissa sai hiiren kiinni, vaihtui ”mokan” tehnyt kissaksi. Palloa eli hiirtä piti liikuttaa mahdollisimman nopeasti, sillä leikin ohjaaja saattoi komentaa keskelle myös mikäli jäi liian pitkäksi aikaa hautomaan palloa.

image

Maa, meri, laiva

Perinteistä Maa, meri, laiva leikkiä leikimme summamuotojen ja eri liikkumistapojen kera. Maa, meri ja laiva muutettiin luvuiksi 5, 6 ja 7 ja tehtävämme oli ohjaajan huutamien summamuotojen mukaan liikkua oikeaan paikkaan, esim. jos ohjaaja huusi 2+5, piti liikkua seiskan kohdalle. Kokeilimme myös eri liikkumistapoja, kuten hyppäämistä, laukkaamista ja kinkkaamista.

image

Polttopallo

Polttopalloa -leikki on monille varmasti vähän liiankin tuttu, joten päädyimme kokeilemaan leikistä hieman erilaista variaatiota. Sisärinkiin asetettiin kolme keilaa, joita keskimäisessä ringissä olevat suojelivat yrittivät puolustaa. Muut leikkijät olivat rinkien ulkopuolella yrittäen ”polttaa” oli kaataa keiloja kolmea palloa heittämällä.

image

Paistin syöminen

Tässä leikissä ollaan piirissä ja valittu paisti menee sen keskelle. Tämän silmät sidotaan ja käteen annetaan pamppu. Muuta yrittävät käydä ”haukkaamassa” paistista palan sormilla näykkäämällä ilman, että paisti osuu häneen pampullaan. Piirissä olevia leikkijöitä ohjeistettiin aina ”haukkaamisen” jälkeen palaamaan omalle paikalleen ennen uutta syöntireissua.

image

Viikko suomalaisen kulttuurin parissa vierähti nopeasti. Pääsimme tutustumaan aiheeseen varsin kattavasti ja monipuolisin menetelmin. Lapsille kokonaisuus oli toivottavasti mieleenpainuva ja jatkossa aiheita on hyvä lähteä syventämään.

Lastenkirjallisuutta

Syksyn aikana olemme eskarilaisten kanssa vähitellen tutustuneet lastenkirjoihin, satuihin ja loruihin. Teeman tavoitteena tutustumisen lisäksi ennen kaikkea se, että lapset innostuisivat tarttumaan kirjaan ja kiinnostuisivat erilaisista lastenkirjoista. Lisäksi tarkoitus oli oppia valitsemaan itseä kiinnostavia kirjoja, kuuntelemaan ja keskustelemaan niiden sisällöstä sekä työskentelemään niiden aihepiirien ympärillä.

1.kerta: valitsen kirjan

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla opettelimme valitsemaan kirjan. Johdattelu aiheeseen toimivat open kengät. Ensin lapset saivat tarkastella kenkiä ja tutkia niitä lähemmin. Lyhyen tutkiskelun jälkeen mietimme yhdessä mihin tarkoitukseen kukin kenkäparin oli tarkoitettu. Lisäksi pohdimme, miksi kengät sopivat juuri opelle ja miksi olin tuonut juuri ko. kengät näytille. Totesimme, että kengät ovat opelle sopivan kokoiset ja mukailevat open kiinnostuksen kohteita.

image

Kuten kenkien valinnassa, myös kirjan valitsemissa kannattaa käyttää seuraavaa kaavaa:

  • kääntele ja tutki kirjaa, etu- ja takakantta, syleilevä sivuja
  • kysy, kiinnostaako kirja minua
  • mieti, miksi haluisin lukea juuri tämän kirjan
  • pohdi, ymmärränkö mitä kirjassa kerrotaan

Seuraavaksi lapset saivat valita mielensä kirjan noudattamalla mahdollisimman pitkälle aiemmin läpikäytyjä kirjan valitsemisen ohjeita. Pienen pohdinnan, selailun ja ihmettelyn jälkeen kirjamerestä löytyi kaikille sopiva kirja. Tämän jälkeen teimme esittelykierroksen, jonka aikana lapset saivat kertoa minkä kirjan olivat valinneet ja miksi. Lisäksi sai kertoa mistä kirja heidän mielestään kertoi.

image

Kirjaleikkiä

Valitsimme lasten kirjoista kuusi teosta, jotka olivat mahdollisimman erilaisia. Joukossa oli pari tietokirjaa, satukirjoja eri kirjailijoilta, kotimaisia ja käännöskirjallisuutta. Sitten kertasimme vielä kirjojen kansikuvat ja nimet, kunnes oli aika leikkiä Kim-leikkiä kirjoilla. Ope piilotti yhden näkyvillä olleista teoksista, lasten pitäessä silmiään kiinni. Lopuksi piti arvata, mikä kirja oli kadonnut. Samalla lapsilta kyseltiin oliko kadonnut kirja satu vai tietokirja ja mistä tämän saattoi päätellä.

image

Urhea pikku Memmuli

Open valitsemaa Mervi Lindmanin Urhea pikku Memmuli -kirjaa tutkimme ensin päällisin puolin. Lasten tehtävänä oli kuvien avulla ”lukea” ja kertoa, mitä Memmulille tarinassa näyttää tapahtuvan. Näin tutuksi tuli yksi tapa lukea kirja eli lukea se kuvien avulla.

memmuli

2. Kerta: Urhea pikku Memmuli ja unet

Toisella kokoontumiskerralla muistelimme aluksi mitä Urhea pikku Memmuli -kirjassa tapahtui. Lapset muistelivat viimeksi kertomaansa tarinaa, jonka he olivat keksineet kirjan kuvien avulla. Tästä siirryimme toiseen tapaan lukea kirja eli kirjan tekstin lukeminen. Ope luki kirjan lapsille ja näin he kuulivat, mitä Memmulin seikkailuissa tapahtui kirjan tekstin perusteella.

image

Kirjan lukemisen jälkeen keskustelimme lasten kanssa sen teemasta. Kuvien perusteella lapset olivat jo arvanneet, että sadussa Memmuli seikkaili unimaailmassa. Nyt pohdimme yhdessä, mistä unet oikein tulevat? Lapset saivat myös kertoa näkemistään unista, sekä hyvistä että pahoista.

Kirjan lukeminen ja keskustelu johdattelivat uni teemaan, jota jatkoimme painajaisten karkoituksella. Lapset saivat valita kahdesta karkoituskeinosta mieluisimman. Mahdollisuus oli tehdä voimahahmokortti, jonka saattoi laittaa vaikka yöpöydälle tai tyynyn alle pitämään pahat unet poissa. Valmiita voimahahmoja oli tarjolla värityskuvina mm. Winx-klubin keijuja ja Pokemonista Pikachu ja Ash. Toisena vaihtoehtona oli askarrella unisieppari, joka valmistui kertakäyttölautasesta, josta leikattiin keskusta pois. Sitten vähän langan pujottelua ja solmimista sekä helmiä ja höyheniä koristeeksi.

imageimageimageimage

image image image

3. Kerta: Miira ja karhu, osa 1

Kolmannella yhteisellä kerralla aloimme käsitellä kirjallisuusaihetta Karhu-teeman kautta. Johdatteluna aiheeseen toimivat karhu aiheiset runot ja lorut. Yhdessä lausuttavan lorun valitsimme heittämällä jättinoppaa, joka arpoi lorun kuudesta vaihtoehdosta. Karhurunoja opettelimme kaikumenetelmällä eli ope luki lorua rivi kerrallaan ja lapset toistivat.

”Kevätpuro lorisee, Uppo-Nalle horisee. Kevätmietteissä hassuissa, kummasti väärissä tassuissa.”

”Uppo-Nallen naama oli mietinnöstä soikea: miksi on toinen tassu vasen ja toinen taas on oikea? Sitten se ratkaisun keksi ja tuli iloiseksi. Epäilystä asiasta eipä enää kellään: oikealla tassulla tervehditään ja vasemmalla hyvästellään.”

”Voi vessan oven kahva, mä olen karhu vahva. Ja tassunvarsiin kasvaa noita kelpo voimapahkuroita.”

”Karhun mörrikät, jörrikät pörrikät, kestiä pitävät kaiken kesää. Syksyllä vasta kömpivät pesään. Siellä ne nukkuvat makoisasti, uuden hunajan tuoksuun asti.”

”Onhan se vähän outoa huvia, kun karhut ottavat valokuvia. Yhdessä kuvassa on korvat, yhdessä on kuono, yhdessä on tassut, yksi on muuten huono. Yhdessä on polvi, yhdessä hännänpää, yhdessä on napa eikä tämän enempää.”

”Nalle Puh ja Nasu kävelivät polulla. Nalle Puh kysyi yllättäen – Nasu? – Mitä? Kysyi Nasu. – Varmistin vain että olet siinä ystäväni!”

Lorujen jälkeen karhu aiheeseen meidät johdatteli karhu nukkuu-leikki, jota laulettiin ja leikittiin parina rauhallisena versiona. Ensin laulun loputtua piti kääntyä selin karhuun, joka valitsi koskettamalla uuden karhun. Toisessa variaatiossa leikkijät menivät laulun lopussa lattialle istumaan ja keskellä ollut karhu kosketti haluaansa leikkijää jalkapohjaan. Tällä kertaa karhuja tuli aina lisää.

miira

Lars Rudebjerin Miira ja karhu kirjaa kuunneltiin tarkasti. Vaari kertoo Miiralle tarinan merkillisyyksien metsästä, jossa Miira ja pikkuveli seikkailevat tällä kertaa karhun kavereina. Vaarin kertomuksessa Karhu on unohtanut jotakin. Luimme kirjaa siihen saakka, kunnes Miira päättää auttaa karhua muistamaan, mitä tämä on unohtanut. Ensimmäisenä Miira ehdotti, että karhu on unohtanut syödä… Tämän jälkeen lasten tehtävänä oli tiivistää eli kertoa lyhyesti kertauksena, mitä tarinassa oli tähän mennessä tapahtunut. 3. kerran lopuksi kirjoitimme taululle tekstin KARHU ON UNOHTANUT ja lapset saivat tehtäväkseen miettiä ja keksiä, mitä heidän mielestään karhu oli unohtanut. Tämä kuvitettiin ja/tai kirjoitettiin paperille.

image image image image image

4. Kerta: Miira ja karhu, osa 2

Seuraavalla kokoontumisella jatkoimme Miiran ja karhun tarinaa. Aluksi heitimme taas vuorotellen noppaa ja loruttelimme karhu aiheisia loruja, jotka olivat tuttuja jo edelliseltä kerralta.

Miira ja karhu kirjan käsittelyä jatkoimme kertaamalla aiemmin tapahtunutta kuvalukemisen avulla. Lisäksi päättelimme kirjan kansikuvasta, miksi kyseessä on satu- eikä tietokirja. Sitten luimme kirjan loppuun ja saimme selville, että karhu oli unohtanut valmistautua talveen.

Kertomuksen lopussa Miira ihmettelee, mihin vaari oli unohtanut tarinassa pikkuveljen. Tarkkaavaisimmat lapset saattoivat huomata pikkuveljen seikkailevan kirjan kuvissa, vaikkei tekstissä häntä mainittukaan. Etsimme yhdessä pikkuveljen teoksen jokaiselta sivulta ja lapset saivat kertoa mitä pikkuveli kussakin kuvassa puuhasi.

Missä se pikkuveli oikein luuraa ja mitä se puuhaa?

image

Kirjoitimme taululle PIKKUVELI ja lapset saivat tehtäväkseen kuvittaa ja/tai kirjoittaa vähintään kaksi pikkuveljen puuhaa paperille.

image image

5. Kerta: Maami mustikka

Talvi ei ollut oikein tässä marraskuun aikana vielä saapunut Lappeenrantaan, joten nyt oli aika hieman luoda talvista tunnelmaa yhdessä ykkösten kanssa. Eppu Nuotion, Maami Snellmanin ja Sanna Pelliccionin Maami mustikka kirjassa kerrotaan satuja eri vuodenaikoihin liittyen ja jokaiseen satuun liittyy myös satutehtäviä. Pohjustukseksi Maami mustikan ensimmäiseen tarinaan, Tiina-Liina Tuisku, loruttelimme ensin hieman talviaiheisia loruja. Noppa arpoi taas lorun ja ope lorutti malliksi rivin kerrallaan ja lapset perässä.

”Pakkasaanuna paleltaa, pikkusormet punoittaa. Pakkasaamuna paleltaa. Tule lähemmäs, tule lähemmäs.”

”Marraskuun iltoina nähdä voi kummia, hämärän hahmoja, varjoja tummia. Lieneekö tonttu vai naapurin kissa, vilahduksen vain – se on kadoksissa.”

”Pakkaspojat rakentavat lammikolla siltojaan. Huurukeijut levittelee harsojaan yli maan. Näyttäydy ei kukaan muu, metsässä on marraskuu.”

”Taivaan tähdet vielä tuikkii nalle kun luoksesi puikkii, kulkee kinoksien yli, levällään on nallen syli.”

”Lumiukko pihamaalle suojasäällä tuli. Pakkaskauden rehvasteli, lämpimällä suli.”

”Talvipoika sipsutteli, lumivaipan hipsutteli. Lumivillaa ripsutteli, haituvia hapsutteli. Nauroi vitivalkein hampain. Ratsasteli lumilampain, puitten ali, puitten yli. Lunta kukkuroillaan syli.”

Itse Tiina-Liina Tuisku sadussa talvesta pitävä Tiina-Liina odottaa talven viimein tulevan. Hän ei pidä pimeydestä, vedestä ja lätäköistä, eikä siitä ettei hänellä ole ystävää. Minä-muodossa kerrotun tarinan kertojasta Tiina-Liina saa sadun lopussa ystävän ja he päättävät leikkiä yhdessä talvea.

maami

image

Tarinan lukemisen jälkeen lapset kuuntelivat vielä tulevan tehtävän pohjustukseksi talven reseptin. Tämän jälkeen muodostimme luku ja kirjoitustaitoisen ykkösluokan oppilaan johtamat pienryhmät, joissa lapaet saivat ensin keskustella ja miettiä omia talven reseptejään. Lopuksi kirjoittaen ja kuvittaen ryhmät saivat aikaan aika kivoja ja mielikuvitusrikkaita ohjeita talven syntymiseen.

image image

Lastenkirjojen parissa eskarilaisilta vierähti useampikin tunti kuin hetkessä. Vinkkejä kirjoihin ja niiden aiheiden käsittelyyn saimme täältä: http://luetaankotama.blogspot.fi/2015_09_01_archive.html